Riitely parisuhteessa on kaikille haastavaa, koska riitatilanteen stressi saa näkemään puolison vastustajana. Rakentavaa riitelyä kannattaa kuitenkin harjoitella.

– Onko sun aina pakko jättää astiat lojumaan?

– Miksi sä olet tuollainen hullu?

– Äiti, älä huuda isälle!

Tämänkaltaista viestintää kuullaan monissa perheissä. Riidat kärjistyvät karjumiseksi, kun pariskunta kiertää noidankehää, jossa kummankin käytös ruokkii toista, eikä kumpikaan tunnista omaa osuuttaan riitaan.

– Runsas riiteleminen voi olla merkki siitä, että tunnesuhde parin välillä on turvaton tai siinä on paljon käsittelemättömiä pettymyksiä, sanoo psykoterapeutti, erikoispsykologi Lotta Heiskanen Väestöliiton Parisuhdekeskuksesta.

Käsittelemättömiä pettymyksiä voivat olla esimerkiksi kokemukset yksin jäämisestä hetkellä, jolla olisi eniten toista tarvinnut.

– On aika tavallinen tarina, että äidit kokevat jäävänsä pikkulapsiaikana liikaa yksin. Tästä kokemuksesta naiset välillä puhuvat pariterapiassa vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen kuin se olisi tapahtunut eilen, Heiskanen kertoo.

Lue myös: Miksi yli viisikymppinen nainen ottaa eron?

Riita on myös mahdollisuus

Tunnesuhde on turvaton silloin, kun toisen tukeen ja läsnäoloon on vaikea luottaa. Silloin ihminen kaivautuu helposti poteroonsa tai valmistautuu hyökkäysasemiin. Suhde voi olla myös konkreettisesti turvaton eli siihen voi kuulua väkivaltaa tai sen uhkaa. Silloin ei ole kyse tavallisesta riitelystä, josta tässä jutussa kerrotaan. Väkivallasta on vastuussa vain sen tekijä.

Riitaisa ilmapiiri on stressaava sekä lapsille että aikuisille. Jatkuvaan riitelyyn kannattaa hakea apua pariterapiasta. Toisaalta riitely ei ole pelkästään huono asia. Ristiriidat ovat parisuhteessa väistämättömiä, ja usein niiden käsittely niin sanotusti puhdistaa ilmaa.

Parhaimmillaan ristiriidat ovat mahdollisuus luoda läheisyyttä ja tutustua toiseen entistä syvemmin, Heiskanen sanoo. Riidassa voi oppia toisen toiveista ja peloista sekä siitä, millainen toinen on erillisenä ihmisenä.

– Toisesta löytyy erilaisia puolia kuin pintapuolisessa deittailussa, Heiskanen vertaa.

Sovinto ei ole ratkaisu

Rakentavaan riitelyyn kuuluu aina sovinto, joka on eri asia kuin ratkaisu. Osan parisuhteen erimielisyyksistä voi ratkaista, mutta osa on niin sanottuja ikuisia, ratkaisemattomia ristiriitoja.

– Ne voivat liittyä toisen persoonaan tai erilaisiin unelmiin. Niidenkin kanssa voi oppia elämään.

Kun toinen kokee tulleensa loukatuksi, maneerimainen anteeksipyyntö ja -anto eivät riitä. Olennaista on suhteen turvallisuuden ja luottamuksen palauttaminen.

”Runsas riitely voi olla merkki turvattomasta tunnesiteestä parin välillä.”

Tämä vaatii, että loukattu voi kertoa tunteistaan ja loukkaantumisestaan toiselle syyttämättä. Loukannut taas ymmärtää, pystyy myötäelämään loukatun kokemusta. Hän kantaa vastuunsa loukkauksesta eikä väistele tai selittele asiaa parhain päin.

On tärkeää, että loukattu uskaltautuu luottamaan uudelleen ja pyytämään, mitä tarvitsee, ja loukannut pystyy vastaamaan pyyntöön, tarjoamaan lohdutusta ja toimimaan jatkossa luottamuksen arvoisesti.

Kaikissa suhteissa riidellään

Jokainen määrittelee itse, kuinka paljon riitaa jaksaa. Niin onnellisissa kuin onnettomissakin suhteissa riidellään. Parisuhde on kahden erilaisen ihmisen suhde, jossa ristiriidat ovat väistämättömiä. Olennaista on, kuinka kuluttavia ja hallitsevia riidat ovat. Kun ne hallitsevat elämää liikaa, on hyvä hakeutua pariterapiaan.

– Kannattaa valita pätevä terapeutti, jonka pohjakoulutus on psykoterapeutti, ja jolla voi lisäksi olla erikoistumisalana perhe- tai pariterapia, Heiskanen neuvoo.

Rakentavaan riitelyyn kuuluu pyrkimys molemminpuoliseen kunnioitukseen erimielisyyksistä huolimatta. Molemmat ottavat vastuun omista teoistaan ja sanoistaan. Tutkimusten mukaan tuhoisat vuorovaikutustavat ennustavat parien eroa, joten niitä kannattaa välttää.

Pätevän pariterapeutin voi löytää esimerkiksi osoitteesta vaestoliitto.fi/parisuhde. Sivustolta löytyy myös nettikursseja, joilta saa yksityiskohtaisia neuvoja parisuhteen ristiriitojen selvittelyyn.

Riitely parisuhde

Parisuhteessa on aina kaksi erilaista ihmistä. Sen takia ristiriidoilta ei voida välttyä.

Miksi jotkut eivät riitele?

Joskus riitelemättömyys heijastelee ylenmääräistä riitelyn pelkoa ja mukautuvuutta.

– Riiteleminen voi olla pelottavaa esimerkiksi silloin, jos ei ole kokemusta siitä, että turvallisesti voi riidellä ja olla eri mieltä, Lotta Heiskanen kertoo.

Torailun puute ei kuitenkaan sinänsä ole huolestuttavaa. Joissakin parisuhteissa yhteispeli sujuu niin sopuisasti neuvotellen, ettei tarvetta sanaharkkaan tule. Kuitenkin Heiskasen mielestä sekä myönteiset että kielteiset tunteet ovat tärkeitä parisuhteessa.

– Myönteiset tunteet ylläpitävät läheisyyttä, ja kielteiset tunteet ovat viestejä siitä, mikä ei toimi ja mitä tarvitsemme.

Joillakin on vähemmän riitaa kuin toisilla myös siksi, että he osaavat vahvistaa myönteisiä tunteita parisuhteessa. Myönteisiä tunteita vahvistavat esimerkiksi toisen toiveista ja haaveista kysyminen, kehuminen ja arvostuksen osoittaminen, toisen puoleen kääntyminen esimerkiksi hellyyden, seksin tai tuen hakemiseksi sekä stressitilanteessa kumppanin kuunteleminen kärsivällisesti, kritisoimatta ja neuvomatta.

Lue myös: 4 parasta ohjetta tyttären kasvattamiseen – älä kasvata prinsessaa

Miksi rakentava riitely on niin vaikeaa?

Riitely on stressaavaa, ja stressi aktivoi aivoissa ”taistele tai pakene” -valmiustilan. Sen vuoksi rakas puoliso voi alkaa näyttäytyä vihollisena.

Kun stressi kasvaa tarpeeksi suureksi, ihmisen toiminta kapeutuu nopeiden reaktioiden hallitsemaksi. Silloin ei kykene rakentavaan riitelyyn, jossa tarvitaan joustavuutta, harkintakykyä, myötätuntoa ja levollisuutta.

– Ihmisaivoille vaikeimpia tehtäviä on säilyttää myötätunto itseä ja toista kohtaan silloin, kun rakkauden kohteen kanssa on riitaa, ja suhteen turvallisuus on uhattuna, Lotta Heiskanen kertoo.

Suhde tuntuu turvalliselta silloin, kun ihminen kokee, että toinen on lähestyttävissä, saatavilla ja ymmärtäväinen.

”Myönteiset tunteet ylläpitävät läheisyyttä.”

Kun keinot puuttuvat

Kuka tahansa voi riitatilanteessa stressaantua ja hermostua niin, että on vaikea ottaa käyttöön neuvottelutaitoja, jotka ovat käytössä rauhallisissa tilanteissa. Kiintymyssuhteissaan vaaraa tai turvattomuutta kokeneille tämä tapahtuu tutkimusten mukaan herkimmin.

– Ihminen on epärakentava usein silloin, kun hän tuntee keinottomuutta, Lotta Heiskanen kertoo.

Ihminen oppii keinonsa stressin säätelyyn toisen kanssa jo varhaislapsuudessa.

Vetäytyminen voi olla lapsen selviytymiskeino silloin, kun varhainen hoiva on ollut torjuvaa ja korostanut yksin pärjäämistä tai kun toiseen ei ole ollut mahdollista tukeutua.

Huomiota kiukulla

Toiset taas yrittävät vaatia huomiota kiukulla. Se on yleistä, jos ihmisellä on kokemusta siitä, ettei toinen ole ollut johdonmukaisesti ja turvallisesti läsnä. Silloin on pitänyt varmistaa toisen läsnäolo vaatimalla.

Itsensä rauhoittaminen niin, että kykenee rakentavaan riitelyyn, on ihan kaikille oikeasti vaikeaa ja vaativaa.

Se on psyykkinen kyky, joka omaksutaan jo varhaisista ihmissuhteista. Sitä voi harjoitella myös aikuisena – esimerkiksi pariterapiassa. Jotkut tarvitsevat enemmän harjoittelua kuin toiset.

– Toisaalta kuka tahansa voi hyötyä vuorovaikutustaitojen harjoittelusta, Heiskanen sanoo.

Lue myös:

5 teesiä – näin syntyy parempi työpaikka

Pidä huolta ajokyvystäsi – 5 vinkkiä

Liiku lomalla rennosti – 6 vinkkiä

Juttu on alun perin julkaistu Oma Aika -lehdessä 1/2017