Poliisin rikostekninen laboratorio tutkii muun muassa dna:ta ja sormenjälkiä. Laboratoriosta löytyy myös asekokoelma.

Vantaan Jokiniemen rikosteknisen laboratorion vertailuasekokoelma on mykistävä näky. Keskusrikospoliisin tiloissa säilytetään nimittäin yli 7 000 erilaista asetta. Laboratorionjohtaja Erkki Sippola kertoo, että suurin osa niistä on takavarikoitu rikollisilta.

– Samaan tapaan kuin pidämme sormenjälkirekisteriä, meillä on myös tietojärjestelmä ampumatarvikkeista. Tallennamme kattavasti meille tulevien ampumatarvikkeiden tiedot. Vertailemalla esimerkiksi luodin rihlajälkiä saamme tiedon, onko asetta käytetty rikoksissa aiemmin, Sippola selvittää.

Varaston hyllyistä löytyy kattava otanta kotitekoisista aseista suomalaisiin sarjatuliaseisiin saakka.

– Esimerkiksi Jatimatic- ja Suomi-konepistooleista tulee meille edelleen rikosnäytteitä. Pari vuotta sitten oli tapaus, jossa ammuttiin Suomi-konepistoolilla poliisiautoa, asetutkija Juha Kiljunen kertoo.

Suomen taso on korkea

Asetutkimus on pieni osa rikosteknisen laboratorion kaikista tehtävistä. Työtä tehdään kolmella linjalla: asiakaspalvelussa, henkilötunnistuksessa ja laboratoriopalveluissa. Henkilötunnistus jakaantuu dna- ja sormenjälkiryhmiin. Laboratoriopuoli puolestaan asiakirja- ja digitaalitekniikan, kemian ja vertailujen ryhmiin.

rikostekninen_laboratorio

Laboratorion johtaja Sippola esitteli asevarastoa, josta löytyy myös kotitekoisia aseita.

Laboratorionjohtaja Sippola on koulutukseltaan kemisti, ja ennen poliisia hän työskenteli VTT:llä elintarviketutkijana. Laboratorion huumepuolella hän aloitti vuonna 1995. Sippola on erityisen ylpeä siitä, miten tehokkaasti Suomessa hyödynnetään tietojärjestelmiä.

– Yhdessä pimeässä murhatapauksessa rikospaikka oli jo käännetty ylösalaisin, eikä sieltä löytynyt kuin yksi tupakantumppi. Saatu dna-tunniste ei sopinut rekisterissä kehenkään. Vuosia myöhemmin eräs henkilö jäi kiinni maksuvälinepetoksesta. Hänen dna:nsa rekisteröitiin tutkinnan yhteydessä, ja saatiin osuma myös tähän henkirikokseen, laboratorionjohtaja kertoo.

Dna:ta voi hyödyntää monipuolisesti

Dna-tutkimus on vuosisadan tärkeimpiä läpimurtoja poliisityössä. Nykyään sitä käytetään teknisessä tutkinnassa päivittäin. Rikostekninen laboratorio käsittelee vuodessa yli 25 000 dna-näytettä.

rikostekninen laboratorio

Kannabiksen kukinnot ovat laboratorion väelle tuttu tutkimuskohde.

Nykytekniikka mahdollistaisi myös dna:n laajemman hyödyntämisen. Esimerkiksi pelkän tunnistenumeron ja sukupuolen lisäksi soluista voitaisiin selvittää henkilön etnistä taustaa, hiustenväriä ja muita ulkoisia ominaisuuksia. Rikosteknisessä tutkinnassa kuitenkin haetaan tietoja niin sanotusta roskadna:sta, josta eivät esimerkiksi perinnölliset sairaudet selviä.

– Maailmalla on tehty kokeiluja, mutta meillä ei dna:n tarkempi tutkiminen ole vielä ajankohtaista. Aihe edellyttäisi jonkinlaista keskustelua, vaikka lainsäädäntö sen mahdollistaakin. Tietoa ei vain saa rekisteröidä. Varmasti tarkempi yksilöinti olisi avuksi, kun rikoksen tekijästä ei ole mitään käsitystä.

Viiltäjä-Jackiä ei voisi tuomita

Vuonna 2014 kansainvälisessä mediassa kuhistiin, kun suomalainen tutkija Jari Louhelainen ratkaisi Viiltäjä-Jackin tapauksen dna-tutkimuksen avulla. Tekniikat, joilla selvitettiin yli 125 vuotta pimeänä pysynyt sarjamurhamysteeri eivät ole yleisessä käytössä missään.

– Se oli omassa lajissaan hyvin poikkeuksellinen tutkimus. Aikaa on kulunut niin kauan, ettei kukaan tiedä, miten näytteitä oli säilytetty. Saatu näyttö tuskin kelpaisi minkään maan oikeusistuimessa. Forensiikassa eli tieteen soveltamisessa rikostutkimuksessa on olennaista, että mittauksen tulos kuvaa nimenomaisesti rikosta eikä ole seuraus jostakin muusta ilmiöstä, laboratorionjohtaja selittää.

Narkomaanien jäljillä

Dna-tutkimuksen ohella rikosteknisessä laboratoriossa tutkitaan päivittäin huume- ja lääkeaineita. Suomalainen oikeuslaitos ei käytännössä anna tuomiota huumejutuissa, ellei ainetta ole testattu KRP:ssa.

Suomi on ollut tiiviisti mukana yhteiseurooppalaisissa projekteissa, joissa on kehitetty huumausaineiden vertailumenetelmiä. Suomalaisten innovaatioiden avulla voidaan selvittää, ovatko esimerkiksi eri paikkakunnilta takavarikoidut huumausaine-erät samaa alkuperää.

– Jokainen kahden gramman nyssykkä, joka löytyy jonkun narkomaanin taskusta, on osa jotain isompaa valmistuserää. Profilointijärjestelmämme yhdistää eriä kemiallisen sormenjälkitutkimuksen avulla, Sippola kertoo

Lue myös:

Näissä paikoissa peltipoliisi välähti eniten – katso top 50 -lista!

Asuntomurrot ovat vähentyneet Suomessa: ”Puuta pitää koputtaa”

Näin turvaat kotisi vahingon ja varkauden varalta