Kolumnin kirjoittaja, Jarmo Aaltonen on Oman Ajan tuottaja, joka kiihtyy monesti nollasta sataan turhankin nopeasti.

On taas se aika vuodesta, kun tuplateliset rekat rymistelevät pyytämättä ja yllättäen viattomien matkamiesten hidasteiksi.

Asialla eivät ole Matti Esko -fanit eikä rahtarien vuosikokous, vaan esimerkiksi Helsingissä Stara-niminen puulaaki. Se vastaa katujen talvikunnossapidosta, johon kuuluu muun muassa järjetön verorahojen hölväys maantiesuolauksen muodossa.

Ei tarvita kuin pari lumihiutaleen höytyvää leijailemaan isänmaan äidinrinnoille, niin Staran tapaiset tiekosmetologit tuuppaavat suolarekat häiritsemään aamun työmatkaliikennettä. Tuloksena on paskanruskea mössö, joka pilaa pohjavedet, autot, housunpuntit, kengät ja mielialan.

Suomen teille ruiskitaan vuosittain noin 90 000 tonnia maantiesuolaa noin 7 000 tiekilometrille. Huippuvuonna 1990 suolaa leviteltiin peräti 120 000 tonnia, mikä vastaa 12 000 kuorma-autolavallista. Leijonanosa siitä on natriumkloridia eli tavallista ruokasuolaa.

Täysin turhasta ja tyyriistä touhusta veronmaksajat pulittavat sananmukaisesti suolaiset rahat. Takavuosina joku veivikaula saattoi vielä perustella suolausta kotimaisen kemikaaliteollisuuden edulla, mutta sekin tekosyy on mennyttä.

Valtion osakkuusyhtiö Kemira myi suolabisneksensä jo yli vuosikymmen sitten amerikkalaiselle Tetra Tecnologies -yhtiölle, jolle suolaverorahat nyt siis menevät. Ihan nappikauppaa luonnon pilaaminen ei ole, sillä pohjoismaiden ainoan tiesuolatehtaan vuosimyynti oli jo tuolloin 50 miljoonaa euroa.

Nykyinen Tetra Chemicals on kehittänyt suolan, jota voidaan levittää 30 pakkasasteeseen asti, joten lumimössöstä saadaan kohta ”nauttia” läpi vuoden läpi Suomen.

Liikenneviraston nutturapäät perustelevat suolan hölväämistä tietysti liikenneturvallisuuden parantamisella. Ihan uudeksi keppihevoseksi on keksitty ilmastonmuutos, joka kuulemma lisää suolaamisen tarvetta myös Pohjois-Suomessa.

Tähän saakka talvilomilla on ollut kiva huristella Lappiin hohtavan valkoisille lumiteille, mutta kohta pohjoisenkin tienposket rusottavat loskasta. Ikinä en ole törmännyt minkään valtakunnan vaikeuksiin Lapin suolaamattomilla talvikeleillä. Niitä vartenhan autoissa on talvirenkaat pakollisena.

Ehkäpä omassa virkamieskuplassaan vuosikaudet muhineet suolapäättäjät ovat jo unohtaneet, että näillä raukoilla rajoilla on ollut lumitalvia joitakin miljoonia vuosia. Ja ellei talviajo alamaisille natsaa, mainioita vaihtoehtojakin on: juna, bussi ja taksi säästävät kaiken lisäksi aikaa, rahaa ja vaivaa.

Voi tietysti olla, että Liikenneviraston suolaussatraappeja elähdyttävät lapsuusajan rakkaat muistot.

1960-luvulla lasten suosikkina esiintyi televisiossakin Sirkus Papukaijan Nils Hedengren, ”Fakiiri Kronblom”, jonka taikasanat olivat: Suolaa, suolaa, enemmän suolaa.

Lue myös:

Keskiäkäinen mies: Pipo päässä syömässä

Keskiäkäinen mies: Toivoton taisto

Keskiäkäinen mies: Sauna on niin lääst siisön

Juttu on alunperin julkaistu Oma Aika -lehdessä 13/2017